Hyvää viikonloppua!

Sitä on taas heilutettu puikkoja ja viuhdottu koukun kanssa, poljettu kaasua ompelukoneella ja vähän jopa möyritty pihalla.(Siis vähän.Ei juuri lainkaan.Enemmänkin voisi.) Poika 3kk kasvattelee ensimmäisiä hampaitaan ja aika kuluu kuin siivillä. Toukokuu taittui kesäkuuksi ja ilma on sateinen ja kolea, välillä paistaa aurinko, mutta minusta palelevat varpaat eivät kyllä kuulu kesään.

Ilmassa on jos jonkinlaista viritystä, pidetään peukkuja pystyssä ja katsellaan mitä kesä tuo tullessaan. Tänään lähdemme ajelemaan pohjanmaalle, koko keski-suomen jaosto, velipoikaani myöten. Tiedossa on siskonpojan 4v synttärit, jarruremonttia, sadetta ja siitä huolimatta ulkoilua. Alan jo nyt rentoutua!

Arkipäivitys

Niin vain, huomaamatta, lenkkivaatetus on keventynyt. Verkkarit on saanut vaihtaa vajaamittaisiin housuihin ja tänään tarkeni ensimmäistä kertaa t-paidalla. Pojalle riitti vaunupussiin sisävaatteet, pipo ja tumpulat. Uskomatonta! Tunnustan, että menin silti vähän ylitoppaamaan lapsiparkaa, kun ollaan vasta hetki sitten oltu molemmat flunssassa, mutta ei olisi kyllä tarvinnut. Sen verran oli poika herätessään lämmin.

Nurmikko kasvaa pitkänä. Se on tehnyt sen salaa. Ensin se oli ruskea, sitten pitkä. Yksi välivaihe jäi kokonaan huomaamatta. En nähnyt vihertävää, lyhyttä nurmikkoa. Ruskeasta talven jälkeisestä nuhjusta suoraan pitkään ja vihreään. Tänään se kuulemma saa kyytiä, niin ainakin tuo toinen uhosi. Aion kyllä mennä nenä pitkällä nuuskimaan vastaleikatun nurmikon tuoksua ja saatanpa jopa tehdä leirin ulos.

Tänään tapasin pitkästä aikaa ystäväni ompelukoneen ja kahdesta vanhasta, rikkinäisestä suosikkipaidasta tuli yksi uusi ehjä suosikkipaita. Olen hyvin vakuuttunut siitä, että olisi ollut jotain, mitä olisi pitänyt ommella samalla, kun kone sattui olemaan esillä, mutta en kuollaksenikaan muistanut, mitä se mahtoi olla. Luovutin pähkäilyni kanssa, laitoin koneen takaisin kaappiin ja tartuin puikkoihin. Liivini on ollut tekeillä kauan, mutta ei se haittaa. Riittää, jos sen saisi syksyksi valmiiksi. Nyt vaan jotenkin ei kulje, silmukat etenee hitaasti. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Äitienpäivä

Ihanaa, kun ei sada. Mietin jo, täytyykö sateeseen yrittää tottua, mutta ei onneksi. Muutamana päivänä tuntui, että linnutkin murjottavat siinä harmaudessa ja kalseudessa, eikä talossa jylläävä flunssa helpottanut suhtautumista lainkaan. Vaikka yhtenä päivänä lämpimää kesäsadetta muistuttavan rankan kuuron aikana katselin haikeudella ikkunasta ja koin liki vastustamatonta tarvetta päästä juoksemaan sateeseen, kastelemaan tukka ja vaatteet, niin kuin lapsena. Nykyään miettii lyhintä reittiä kotiin, jos kesken lenkin alkaa tulla vettä ja olen varustautunut sadetta ajatellen epäsopivasti. Tänään kuitenkin paistaa aurinko kaikille äideille ja äitien läheisille.

Joskus taannoin lehtiä selatessani tulin maininneeksi, että poikkeuksellisen sympaattinen on uusi muumimuki jossa komeilee Primadonnan hevonen. Johtuuko harvinaisesta hahmosta vai kesää henkivästä värimaailmasta, tiedä häntä, mutta se ilahdutti minua. Ylensä en ole muumiastioiden ylin ystävä vaikka pojalle haikailen niitä kyllä. Pikku-Myy ja Haisuli ovat kaikessa täpäkkyydessään suosikkejani ja ihan liian vähän arvostettuja hahmoja, mitä tulee astioihin. Mutta perheen pää oli laittanunut ihasteluni korvansa taakse ja tänään tukkoisena sängystä kömpiessäni pieni nuhanenä ja isompi (huolestuttavasti nuhanenäisyyttä enteilevä)-nenä odottivat olohuoneessa hevosen kanssa. Se oli hellyyttävää.

Eilinen vierähti kotikonnuilla vieraillessa. Visitti oli nopea, mutta tuli niin tarpeeseen. Tänään nautimme suotuisasta säästä ja lähdemme ulkoilemaan koirien kanssa, paistamme lohta ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ainakin itse valun sohvalla vatsa pinkeänä ja ähkystä puhisten. Ihme juttu, lohella on sellainen vaikutus.

Äitikarhu ja poikakarhu sairastaa

Täällä hoivataan pientä nuhanenää. Ja itseasiassa hoivaan myös omaa nuhanenääni samalla. Perinteinen keväinen flunssa iski kimppuuni, mutta olisi voinut säästää kyllä pienen miehen. Hurjan reipas on hän, rohinasta, köhästä ja tukkoisuudesta huolimatta jaksaa hymyillä ja olla hyvällä tuulella ja ruokakin maistuu. Toivotaan, että menee nopeasti ohi, meillä molemmilla, sillä mielelläni palaisin normaaliin arkeen nopeasti. Tuntuu, että tämäkin päivä on silkkaa sumua, eikä asiaa helpota se, että ulkona on satanut koko päivän. Ikkunasta katsoessa luulisi, että on yhä aikainen aamu ja harmaus, mutta ei, päivä on jo pitkällä.

Vähän olisi vielä käsityöprojektin viimeistelyä tämän viikon loppuun, kuvia luvassa siis viimeistään ensi viikolla!

Aurinkoa kohti

Ei epäilystäkään, ettei olisi kevät ja kesäkin tulossa. Äitiys on laittanut asiat uuteen järjestykseen, sillä viime vuonna tähän aikaan olin jo seonnut kukkakaupoissa ja istutuksia suunnitellessa monen monta kertaa, tehnyt kesään liittyviä käsitöitä hirveällä höngällä ja kylvänyt sen minkä ehti. Nyt sekoan joka päivä pojan hymystä, pysähdyn katsomaan nukkuvaa lasta, kerään kirjavaa loppumatonta lankavarastoa ja haaveilen seuraavasta neuletyöstä, jonka aloitan "sitten joskus kun nykyinen on valmis". Lenkit ovat pitempiä kuin ennen. Osa verkkaisempia, osa selkeästi kunnonkohotuslenkkejä. Miten ihanaa on katsella metsässä liitäviä koiria, kuulla pienen miehen tuhina kantorepussa ja nauttia hiljaisuudesta ja siitä, että sitä aikaa oikeasti on. Olen pakannut lapsen vaunuihin ja lähtenyt harhailemaan uusille poluille, ihmetellyt minne päädyimme ja tullut kotiin ihmettelemään ajankulua. Lapsen kasvu on ihmeellinen asia. Miten nopeasti tapahtuu muutoksia, joihin joinain aamuina havahtuu ja on aidosti yllättynyt, mihin se pieni, hentoinen ihmislapsi karkaa. Usein toivon, ettei karkaisi minnekään. Pysyisi pienenä ja onnellisen oloisena. Se on ristiriitaista, kun samalla on tohkeissaan kehityksestä ja kasvusta, mutta silti pakkaa haikeudella pieneksi jääneitä vaatteita laatikkoon. Ikääkin on vasta 2,5kk! Tänään ihmettelemme kestovaippoja, nautimme auringosta ja hymyilemme paljon.

Pääsiäispyhiä odotellessa

En muista, milloin olisin viettänyt pääsiäisen jossain muualla, kuin pohjanmaalla.Täällä keski-suomessa ei pääsiäinen juuri näy. Pohjanmaalla on kokot, jotka näyttävät aina yhtä ihmeellisiltä sulavien peltojen keskellä ja pimenevässä illassa. Sulavista pelloista en tosin tiedä.. tulihan tämä takatalvi. Aurinko muistuttaa silti olemassaolostaan ja antaa jo lämpöä ja energiaa, ei pelkkää valoa. Vaunulenkeillä sokaistuu ja aina olen joko yli- tai alipukeutunut, en vaan meinaa millään oppia! Kyllä minä niin paljon maalle kaipaan, joka vuosi enemmän. Omaan rauhaan ja jonnekin, missä voi kuulla ajatuksensa. Ja toisen ajatukset! Olemmehan nytkin "maalla", mutta naapuri on kirjaimellisesti vieressä.

Tänään on takana hyvin nukuttu yö, poika nukkui ennätysunet ja on ollut päivän yhtä hymyä. On voimaannuttavaa nähdä pienen ihmisen hymy, edes sen tovin, jonka tuo ruokailujen välissä jaksaa olla hereillä. On hämmentävää, miten luontevaa lapsenhoito on ja miten sujuvasti täällä kaikki toimii, omalla painollaan. Koirat suhtautuvat niin hyvin, nauttivat vaunukävelyistä ja ymmärtävät rälläyslenkeillä, että kantorepussa matkustaa pieni ihminen ja sievästi jarruttavat kohdalla. Meillä onkin täällä oikeita pääsiäissalukeja, jänisten lailla sinkoilevia iloisia eläimiä jotka pysähtyvät aurinkoon nuuskimaan ilmaa ja kevättä. Saapunut kevät on tuonut paljon hyvää tullessaan ja toivon etteivät nämä loppuisi tähän.

Nyt alan valmistautua vierailulle pojan kummitätiä moikkaamaan. Aurinko ja ystävät, voisin elää tällä <3

Iloista pääsiäistä!

Lauantairyyni

Aika menee siivillä. Ryyni on huomenna kolme viikkoa vanha ja maanantaina tuore isä palaa takaisin töihin. Lapsenhoito on asettunut luontevasti mukaan arkeemme ja koirat ovat ottaneet tulokkaan vastaan paremmin, kuin hyvin. Ilmat ovat sallineet ulkoilun ja se on kyllä pitänyt omankin mielen aurinkoisena, vaikka välillä onkin ollut vähän väsy meillä molemmilla. Kaikenkaikkiaan meillä sujuu mukavasti! Ryyni vaikuttaa rauhalliselta lapselta, enkä kyllä tiedä kumpaan hän on tullut :D Tuntuu, etten vieläkään saa ajatuksistani kiinni pystyäkseni tämän suurempaan raporttiin, mutta lupaan taas palata asiaan. Aurinkoa kaikille!